*

Pekka Linnainen Estofennian kirjeenvaihtaja – näkökulmia Suomeen, Viroon ja väliin toinen toisiinsa

Luterilainen kirkko

Kirkko ja Kadriorg

”Valtiomme on maallinen eikä valtionkirkkoa ole. Minusta tuntuu, että juuri se turvaa meitä parhaiten myös vierailta uskonnoilta.” Näin totesi Viron presidentti Kersti Kaljulaid television vuodenvaihteen haastattelussa.

Aihe oli väistämätön. Keskustelu kirkon ja valtion suhteesta on leimannut presidentin kolmea ensimmäistä virkakuukautta.  Tai oikeammin on väitelty hänen kirkollisista velvollisuuksistaan.

Kirkko saa syrjiä

Vihreän liikkeen jäsen Eve Rämö ihmettelee kirjoituksessaan seurakuntavaaleihin osallistuvien ehdokkaiden poliittisesti epäkorrekteja vaalilupauksia. Nimeltä mainitsematon ehdokas lupaa äänestäjilleen mm. lopettavansa kirkon myöntämät taloudelliset avustukset seksuaalivähemmistöihin kuuluville tahoille. Rämön mielestä on vähintääkin kauheaa, että kirkon rahallisia avustuksia voidaan rajata seksuaalisen suuntautumisen perusteella, jonka vuoksi hän vaatii kirkolta selviä toimia kyseisen syrjinnän estämiseksi.

Valtio vihkiköön homoja - kirkko pysyköön heteroissa!

Olen aiemmassa kirjoituksessani sanonut kantani homoliittoihin olevan jyrkkä ihan sama. Tämä pätee edelleen. Oma elämäni ei tule muuttumaan merkittävästi suuntaan tai toiseen, käy lakimuutoksen suhteen sitten kuinka tahansa. Kannattajien nillitys mediassa kieltämättä loppuisi lain mennessä läpi, eikä tarvitsisi jatkuvasti vittuuntua suomalaisen homoliittokeskustelun tasosta uutisia lukiessaan. Vastustajien nillitys ei kyllä lopuisi, mutta empä usko että se loppuisi lain kaatumiseenkaan.

 

Siunasin homoparit ja olen valmis maagiseen sotaan

Eilisessä Pride-tapahtumassa pastori Toni Fagerholm siunasi lesboparin. Tämän seurauksena Vantaankosken kirkkoherra Hannu Pöntinen päätti retroaktiivisesti muuttaa siunatun lesboparin siunauksen epäsiunaukseksi. Kirkkoherralla on nimittäin mahtavampi magia kuin tavallisella peruspastorilla, joten kirkkoherra voi julistaa, että peruspapin tekemät loitsut ovatkin mitättömiä.

Kuuden kuukauden pakkotyössä kirkolle

Kirkollisveron ollessa alimmillaan 1 % palkasta, moni tapakristitty pitää sitä ehkä melko pienenä summana.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä