*

Pekka Linnainen Estofennian kirjeenvaihtaja – näkökulmia Suomeen, Viroon ja väliin toinen toisiinsa

Äidinkieli

Maahanmuuttajien koulutuspolkuihin joustoa

     "Maahanmuuttajille esitetään uutta joustavaa koulutusmallia, jonka toteuttajina voisivat olla kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Esityksen on laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä."

 

Äidinkielen päivä 21.2. - mutta mikä on äidinkieli?

 

Kansainvälistä äidinkielen päivää vietettiin eilen. Suomessa se varmaan moneltakin jäi huomaamatta. Siihen on Suomessa varaa, kun äidinkieli on itsestäänselvyys suomalaiselle.


Itsestäänselvyys se ei ole monien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, monessakin mielessä. Oikeus äidinkieleen ja sen käyttöön voi olla uhattuna.


Mutta uhattuna on myös termin äidinkieli merkitys. 

Tämä on edelleen minun Suomeni

Myös minä olen maahanmuuttaja. Tulin Suomeen 1970-luvun vaihteessa, suunnilleen samoihin aikoihin kuin Neil Hardwick. Kävin täällä kuitenkin jo 1950-luvulla, koska Rauha-äitini sattui olemaan suomalainen. Meille alankomaalaispennuille tämä oli satumaa, jossa oli pölyiset soratiet, skodat sekä popedat ja hyvin kaunista, melankolista musaa.

Opin kirjoittamaan äidinkieltäni aikuisiässä Suomessa

Vartuin ja kävin peruskoulun kotikaupungissani, Urmiyessa, itä-Kurdistanissa. Äidinkieleni kurdi on ollut aina ainoa kotikieleni. Iranin islamilaisen regiimin vallan alla, vähemmistöillä ei ole koskaan ollut oikeutta oman äidinkielen opetukseen peruskoulussa. Ennen peruskoulun aloittamista en osannut persiaa, joka on ainoa opetuskieli Iranissa. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien oman äidinkielen puhuminen koulun alueella oli kiellettyä. Osa kurditaustaisista opettajista katsoi tämän läpisormien, mutta itse opetus käytiin kokonaan persiaksi.

Keskustelun laatu

Henry Laasasen blogaukseen kommentoidessani tuli mieleen, että raapustanpa tästä vaatimuksista "asialliseen" keskusteluun ja "laadukkaaseen" keskusteluun lyhyen blogauksen. Eihän tätä kukaan tietystikään tule ymmärtämään, saati sitten suvaitsemaan, mutta onko väliä sen. Heräsin ja ei minulla ole tässä muutakaan tekemistä. Asiaan!

Vaatimukset keskustelun laadusta ovat elitistisiä, ehkä jopa fasistisia.

Kuurot opettivat näkemään toisin

Elämän suola on oppimisessa ja halussa oppia näkemään toisin. Osallistuin tänään Kuurojen liiton järjestämään vaalipaneeliin ja opin paljon: viittomaan nimeni ja ymmärtämään elämää, jossa itse vamma ei ole haitta vaan enemmistön asenteet rajoittavat edelleen kuurojen työllistymistä ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Täydellinen psykiatri

Maahanmuuttajien kohdalla kielikylvyt, ensisijaiset toimenpiteet eivät liity asianomaisen yksilön koulutukseen ja tarpeisiin. Pikemminkin pätkätöihin ja likaisen työn lisään. Kieli on siis markkina- ja kulutustalouden väline, eikä osa kulttuurista identiteettiä ja sivistystä. Käsite ”kotoutuminen” ontuu. Euroopalla ei ole käsitystä siitä, miten ns. kotoutumisen tulisi tapahtua. Suomen kansalaisuuden saatuaankin aikuiset ja heidän lapsensa ovat yhä ”maahanmuuttajia” – onko valkolainen Suomen kansalainen?

Menneen maailman poliittista kikkailua

Helsinkiläinen vihreä kunnallispoliitikko, opetuslautakunnan ja sen suomenkielisen jaoston puheenjohtaja Minerva Krohn on innostunut vaihtamaan äidinkieltään suomesta ruotsiin ja taas takaisin vuoden sisällä. Krohnin kikkailu äidinkielensä suhteen lisäsi jo vahvasti versonnutta luottamuspulaani poliittisiin päättäjiin. Erityisen pahasti korvaani särähti Krohnin väite siitä, ettei hänen jatkuvalla äidinkielen vaihdollaan ole mitään tekemistä poliittisen luottamusaseman varmistamisella.

Kännykkä vai matkapuhelin? Entä taulutietokone vai säpyskä?

Kolme kotimaisten kielten keskuksen työntekijää toteavat HS:n mielipidesivulla, että Suomessa muodostetaan uusille asioille pitkiä ja kömpelöitä nimiä. Puhe- ja kirjakielen mahdollisimman yhtenäisenä pitämiseksi tästä käytännöstä  kannattaisi luopua.

Esimerkiksi puhekieleen vakiintuneen kännykän nimeksi on kirjakielessä vakiintunut matkapuhelin. En kuitenkaan tunne yhtään ihmistä, joka käyttäisi normaalissa puheessa puhelimestaan jälkimmäistä nimitystä. Olisikin hyvä, jos sanaa kännykkä ryhdyttäisiin käyttämään kaikissa yhteyksissä lainsäädäntöä myöden. 

Eino Leino: Äidinkielen oppitunneista yksi veljeskansan äidinkielelle

Olisiko Suomen ja Viron kouluissa hyvä oppia hiukan toistemme äidinkieltä? Ensimmäisenä ajatusta lienee ehdottanut Eino Leino toukokuussa 1921. Yksinkertainen toimintamalli sisältyi muutamana rivinä pitkään kirjeeseen, jonka runoilija lähetti Postimees-lehteen vieraillessaan Tartossa. Olisiko se ajastaan jäänyt? Vai oliko Eino Leino aikaansa edellä, arkielämältään sulautuvan Suomenlahden nykyisyydessä?

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä