*

Pekka Linnainen Estofennian kirjeenvaihtaja – näkökulmia Suomeen, Viroon ja väliin toinen toisiinsa

Eino Leino: Äidinkielen oppitunneista yksi veljeskansan äidinkielelle

  • Eino Leino: Äidinkielen oppitunneista yksi veljeskansan äidinkielelle

Olisiko Suomen ja Viron kouluissa hyvä oppia hiukan toistemme äidinkieltä? Ensimmäisenä ajatusta lienee ehdottanut Eino Leino toukokuussa 1921. Yksinkertainen toimintamalli sisältyi muutamana rivinä pitkään kirjeeseen, jonka runoilija lähetti Postimees-lehteen vieraillessaan Tartossa. Olisiko se ajastaan jäänyt? Vai oliko Eino Leino aikaansa edellä, arkielämältään sulautuvan Suomenlahden nykyisyydessä?

Monipolvisen ja hiukan selkokieltä kaipaavan avoimen kirjeensä Leino osoitti ”Viron suurelle esitaistelijalle” Jaan Tõnissonille, jonka kansallisen merkityksen hän rinnasti Snellmaniin.

Oikea Suomen silta? Parempi kuin rautatietunneli?

Tekstin kääntänyt Tarton yliopiston professori Lauri Kettunen epäili sen julkaisukelpoisuutta.  Siltikin lehden kustantaja, samainen Tõnisson, sijoitti sen etusivun parhaalle paikalle. Asiaa edisti ehkä Leinon antama henkilökohtainen suitsutus, mutta myös ehdotus, jonka latoja korosti harventamalla:

"Yritämme kukin omalta osaltamme, miten elinpäiviä meille vielä annetaankaan, toimia niin, että jokaisessa Viron ja Suomen koulussa yksi äidinkielen oppitunti viikossa omistetaan toisen äidinkielelle."

Eikö tämä olisi oikea Suomen silta? Pitemmittä puheitta! kysyi ja totesi Eino Leino.

Jaan Tõnisson vastasi heti seuraavana päivä, myös julkisesti lehtensä kärkipaikalla. Otsikkona oli iskulause, joka kertoi valtiomiehen innostuksesta: ”Äidinkielen oppitunneista yksi veljeskansan äidinkielelle!”

"Viron Snellman" arvioi idean toteutettavuuden

Toukokuussa 1921 maamme elivät kolmatta itsenäisyyskevättään. Ensi alkuun Tõnisson totesi, että ajatus Suomen–Viron sillasta oli tuolloin elänyt yli yhden sukupolven.  Ylväitä hankkeita oli ollut niin kielten kuin valtioidenkin yhdistämisestä. Tõnissonin mukaan niistä ei selvinnyt edes, mistä päästä aloittaa.

Tõnisson arveli muutoinkin, että kansamme ovat niin omanlaisiaan, että kovin läheinen yhteys ei ollut realistista sen paremmin kulttuurissa kuin politiikassakaan.  Suomen–Viron sillasta on mieltä puhua vain silloin, kun se yhdistää kahta itsenäistä kulttuurikansaa Suomenlahden molemmilla rannoilla.

Eino Leinon muutaman sanan aloite oli Tõnissonin mukaan sen sijaan niin selkeä, käytännöllinen ja yksinkertainen, että se antoi itsessään perustan toteuttamiselleen. ”Aloitteen nerokkuus ei näyttäydy yksistään ilmaisun alkuperäisyydessä. Siitä kertoo yhtä lailla ajatuksen salaperäinen osuvuus.”

Erityisesti Tõnisson kiitti Leinon ehdotuksen käytännöllisyyttä ja toteutettavuutta. Hän arveli, että veljeskansan kielen ja kirjallisuuden sovittaminen äidinkielen opintoihin ei tuottaisi lisäkuluja eikä hankaluuksia. Opettajiltakaan se ei suurta vaatisi, vaan vaikeudet ratkeaisivat itsestään.

Enemmän kuin kielen oppimista

Kasvatuksellinen vaikutus olisi Tõnissonin mukaan paljon laajempaa kuin toisen kielen oppimista. Äidinkielen säännöt, rakenne ja historia tulevat selvemmin esiin, kun ne rinnastuvat veljeskielen kehitykseen. Koulu antaisi perustan omatoimiseen kielen ja kirjallisuuden tuntemukseen. 

Tätä kautta veljeskansojen välille avautuisi realistisen tie, joka veisi läheisempään suhteeseen niin kulttuurissa, taloudessa kuin politiikassa, arveli Tõnisson. Vastauskirjoituksensa hän lopetti toiveeseen, että Eino Leinon aloite otettaisiin todella vakavasti molemmin puolin Suomenlahtea.

Ehdotuksestaan ja Tõnissonilta saamastaan vastakaiusta Eino Leino kertoi kesäkuussa Suomessa Helsingin Sanomien alakertasarjassa ”Virolaisia vaikutuksia”.  Tällöin hän myös selvemmin ilmaisi, ettei tarkoittanut sukukieltä oppiaineeksi, vaan osaksi suomen- ja vironkielisten koulujen äidinkielen opetusta.

Veljesmaan kielen ja kirjallisuuden sisällyttäminen yhteen äidinkielen viikkotuntiin oli iskulauseena herättävä, kuten Jaan Tõnissonin innostus osoitti. Lukuvuosista Leino ei puhunut ja ehkäpä hän uskoi tuntimäärän sijasta enemmänkin aidon mielenkiinnon heräämiseen kuin ”pakkoviroon”.

Veljeskansasta tavallisiksi englantia puhuviksi ulkomaalaisiksi?

Kirjeessään Leino ehdotti myös, että maat sopisivat yhteisesti kouluissa opetettavasta maailmankielestä. Aika on tämän puolestamme sopinut. Nuoriso puhuu nyt englantia soljuvasti Suomenlahden rannoista riippumatta. Seurustelu, uutisvälitys haastatteluineen ja muu viestintä käy yhä enemmän englanniksi. Pelättävissä onkin, että kohtapuoliin olemme toisillemme kuin ketkä tahansa vierasmaalaiset.

Yhteydet yli Suomenlahden ovat toista maailmaa kuin Leinon aikaan, varsinkin pääkaupunkiseuduilla. Maamme virolaisista kaksi kolmesta asuu Uudellamaalla. Virosta säännöllisesti työssäkäyviä on myös runsaasti. Toisaalta tänäänkin lähtee Helsingistä tuhansia suomalaisia Tallinnan-matkalle.

Eino Leino teki ehdotuksensa 93 vuotta sitten. Olisiko se nyt ajankohtaisempi? Tulisiko äidinkielen tunneilla, etenkin sulautuvilla pääkaupunkiseuduilla, opettaa hiukan toistemme äidinkieltä?


Lisätietoa:

  • Eino Leino, Fluctuat nec mergitur – avalik kiri Jaan Tõnissonile, Postimees 23.5.1921
  • Jaan Tõnisson, Emakeele õpetundidest üks vennasrahva emakeelele, Postimees 24.5.1921
  • Eino Leino, Virolaisia vaikutuksia. Pikakuvia, Helsingin Sanomat 12. ja 15.6.1921
  • L. Onerva, Eino Leino, runoilija ja ihminen II, Otava 1932, s. 269–270
  • Lauri Kettunen, Tieteen matkamiehen uusia elämyksiä, WSOY 1948, s. 220–227
  • Aino Thauvón-Suits, Tuntemani Eino Leino, WSOY 1958, s. 78–80
  • Erkki Tuomioja, Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, Tammi 2010, s. 103–107

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Sukulaiskielten alkeiden opiskelusta olisi varmaan osalle oppilaista merkittävää hyötyä suomenkielen rakenteen ymmärtämisen kannalta. Olen aina inhonnut kieliopin opiskelua mutta vertailemalla sukulaiskieliin, se on paljon kiinnostavampaa ja konkreettisempaa. Varmaan auttaisi niitä oppilaita, jotka eivät syty perinteiseen opetustapaan.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Kiitos hienosta kirjoituksesta!

Leino oli todellakin aikaansa edellä.

Vieläkään ei ole myöhäistä luoda lujempia siltoja ja siteitä veljeskansaamme, heidän kieleensä ja kulttuuriinsa.

Uudenmaan maakunta - erityisesti ns. metropolialue - on merkittävässä roolissa näiden siltojen ja siteiden luomisessa. Samalla alueella on jo nyt perusteltua piirtää voimakkaita suuntaviivoja kohti viron kielen virallisen aseman vahvistamista alueellisesti.

Jos olemme vielä ennakkoluulottomampia, on kyettävä katsomaan myös tämän hetkisten kriisien jälkeistä aikaa ja Helsinki-Tallinna-Pietari-kehityskolmiota, jolla jo käsittääkseni on oma virallinenkin statuksensa Uudenmaan maakunnan tulevaisuuden skenaarioissa.

Käyttäjän PekkaLinnainen kuva
Pekka Linnainen

Kiitos kiittämästa!

Ajatuksen Suomenlahdesta kasvukolmiona esitti turkulainen professori Urpo Kivikari viisitoista vuotta sitten. Sittemmn se toistui vuosia poliittisen johdon ja maakuntajohtajien juhlapuheissa.

Sattumoisin puhuin kolmiosta heinäkuussa Tallinnan meripäivillä - tai oikeammin Helsingin–Pietarin–Tallinnan mahdollisuuksien laiminlyönnistä ja mm. korvautumisesta Suomenlahden yhtä laitaa kulkevana kehityskäytävänä ( www.liikenteensuunta.fi/fi/artikkelit/tk/pohjoinen... ).

Ajattelin kirjoittaakin aiheesta, mutta aika ei ole ollut erityisen innoittava ja otollinen. Mielestäni Suomenlahdella on vain yksi kasvukäytävä ja se on Suomenlahti kokonaan - maailman tuntemana kärkenään Pietari ja laitavahvistajina Helsinki ja Tallinna.

Mitä kauempaa katsomme, sitä lähempänä olemme. Viime vuonna Pietarissa kävi 335 risteilyalusta, Tallinnassa 330 ja Helsingissä 282. Pieni esimerkki, mutta ehkä kuvaava.

Suomenlahden kehityskolmio on olemassa, strategioista riippumatta.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

"... aika ei ole ollut erityisen innoittava ja otollinen ..."

Se on totta, että ei ole paljon uskaltanutkaan puhua sellaisesta kaupungista, kuin Pietari, saatikka sen sisältävästä kehityskolmiosta.

Suosittelen silti, että otat kirjoituksen aiheeksi, sillä ainakin Uudenmaan maakuntaliiton ja sen päättävien elimien taholla löytyy asiaa kannattavia ja siitä kiinnostuneita.

Käyttäjän PekkaLinnainen kuva
Pekka Linnainen Vastaus kommenttiin #8

Sattumalta tänään havaitsin, että Tallinnan satama on julkaissut heinäkuussa pitämäni esitelmän: "Meitä yhdistävä Suomenlahti: talouskäytävä ja -kolmio. Tallinnan–Pietarin–Helsingin talousalueen (käyttämättömät?) mahdollisuudet." Näin kääntyy sen otsikko virosta suomeen: http://www.ts.ee/static/files/76.06_LINNAINEN%20So...

Cenita Sajaniemi

Loistava ajatus! Toivon nopeata toteutusta. onneksi työväen/kansalaisopistot ovat ottaneet viron kielen (venäjän) opinto-ohjelmiinsa.
Latviassa kuulemma vielä 300 henkilöä puhuu suomensukuista kieltä. Heitäkään ei saisi unohtaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Lukioaikanani 70-luvulla koulussamme oli yksi eestiläinen venäjänkielen opettaja. Meille tarjottiin mahdollisuutta osallistua ylimääräiselle eestin kielen kurssille hänen vetämänään.

Meitä osallistuneita oli yhteensä viitisentoista ja fiilis yleisesti ottaen oli sellainen, että tässsä nyt kielitieteellisestä mielenkiinnosta opiskellaan jotain katoamassa olevaa muinaista etnistä kieltä. Kukaan meistä koskaan tuskin oli tuon opettajan lisäksi yhtään eestiläistä nähnytkään. Kysyimmekin opettajaltamme, että säilyykö eestin kieli vai onko se katoamassa. Muistan kun hän naurahti todeten: "Minä en kyllä usko sen katoamiseen".

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas

No totta ihmeessä.

Virossa meidän suomalaisten luontaiset sukulaiset ja veriveljet ovat.

Viron kieltä vaan opetussuunnitelmiin niin, että roikaa.

Tere tere vaan hyvä naapurimme, jonka Suomen pojat taistelivat jatkosodassakin meidän ja Suomen puolesta, seikka, jota meidän ei sovi koskaan unohtaa.

Cenita Sajaniemi

Löysin suomenkielisvoittoisen Pohjan (hah-hah) kirjastosta hienon oppikirjan "KOHTUME EESTIS", jolla yritän oppia naapurikieltämme. Onneksi tuli käytyä Ogelin työväenopistossa ne ihan alkeet.
Siispä kertaamaan.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Itseopiskeluun olen minäkin melko vastikään hankkinut viron kielen oppikirjan, jossa vielä mukana CD:t.

Venäjän kieli myös kiinnostaa!

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

"Olisiko Suomen ja Viron kouluissa hyvä oppia hiukan toistemme äidinkieltä?"

Olisi ehdottomasti. Upea ehdotus, jonka olet kaivanut historian lähdeaineistosta. Eino Leino tuo laulujen laulajamestari on ehdottanut tällaistakin. Kekkonen ja Sylvi olivat opiskelleet viroa. Sekä monen monen muut.

Yksi tunti viikossa muutaman vuoden ajan ei ole ajanhukkaa, vaan todellista hyötyaikaa. Sen sijaan "pakkoruotsihan" on pelkkää ajanhukkaa. Ei niiden täydy syödä toisiaan, vaikka eipä tuosta olisi vahinkoakaan.

Suomen ja Viron opetusviranomaisten yhteistoiminnalla saamme varmaan helposti aikaan yhteisen päätöksen eli sama määrä tunteja siellä sekä meillä täällä. Tämä on lähialueyhteistyötä parhaimmillaan.

Toimituksen poiminnat